Tuomon Mah-Jong-sivu







Mikä Mah-Jong?
Miten pelataan
pelisäännöt
linkkejä




Mah-Jongin pelitapa muistuttaa etäisesti eräitä länsimaisia korttipelejä. Sen peli-idea aukeaa varmaan nopeimmin Canastaa tai Sinkkiä pelanneille. Pelaaja saa jaossa tietynlaisen käden, jota hän kehittää pelikierroksen aikana, saaden apuja joko muurista (=pakka!) tai huutamalla toisten pelaajien poispanoista.

Myös pelivälineet, 'tiilet' ovat analogisia hyvin tuntemiemme perinteellisten pelikorttien kanssa.

Peli koostuu neljästä erästä ja niistä kukin vähintään neljästä jaosta (jos jakaja voittaa jaon, jakovuoro ei siirry). Jako on pelin 'perusyksikkö'; se päättyy useimmiten siihen, että joku voittaa, 'tekee Mah.Jongin', ja muut maksavat pisteitä. Voittaja on se, jolla pelin päätyttyä on eniten pisteitä.

Peli alkaa perinteellisesti istumapaikkojen ja ensimmäisen jakajan (=idän) arvonnoilla. Kun muinoin Kiinassa pelattiin rahasta -suuristakin omaisuuksista - niin kaikki arvonnat olivat hyvin tärkeitä. Nykyajan hupipelaaja jättää usein paikkojen arpomisen väliin.

Pelin alkaessa jokin pelaajista siis on 'itä' eli jakaja. Häntä vastapäätä oleva pelaaja on siis 'länsi', mutta... idän oikealla puolella oleva pelaaja ei olekaan pohjoinen ja vasemmalla etelä, vaan päinvastoin! Tämä johtuu siitä, että pelaajien ilmansuunnat määräytyvät sen mukaan, kuin katsottaisiin taivaalle eikä maahan! Siis idän oikealla puolella on etelä ja vasemmalla pohjoinen.

Kunkin erän alussa pelaajat yhdessä rakentavat ns. muurin. Siinä on kunkin pelaajan edessä 2x17 tiiltä, eli aina kaksi tiiltä päällekkäin, 17 kertaa.

Seuraavaksi tapahtuu kussakin jaossa se varsinainen jako, ks. tarkemmin säännöt. Sen päättyessä kaikilla muilla pelaajilla on 13 tiiltä paitsi jakajalla 14. Vain jakaja voisi siis saada mah.jongin suoraan jaosta: neljä yhdistelmää (4 x 3 = 12 tiiltä) plus yksi pari (12 + 2 = 14 tiiltä).

Varsinainen peli (siis tämä jako) alkaa nyt siten, että itä(=jakaja) hylkää yhden tiilen, ottamatta mitään muurista. Jatkossa pelajat vuorollaan joko
  a) ensin ottavat tiilen muurista ja hylkäävät sitten yhden, joko sen muurista ottamansa tai jonkun muun, tai
  b) 'huutavat jonkun toisen pelaajan poispaneman tiilen johonkin 'tekeilläolevaan' yhdistelmäänsä.
Luonnollisesti vain viimeksi poispannun tiilen voi huutaa.

Jako päättyy yleensä siihen, että joku huutaa mahjongin. Toisin sanoen, saa kätensä niin valmiiksi, että siinä on ne vaaditut neljä yhdistelmää ja pari, eikä siinä ole mitään turhia tiiliä.

Silloin voittajan käden arvo lasketaan ja muut pelaajat maksavat hänelle pisteitä. Tarkemmat ohjeet löytyvät säännöistä, mutta mainittakoon eräs pelin luonteen kannalta oleellinen asia: jos voittaja sai viimeisen tiilen muurista, kaikki maksavat. Jos kuitenkin mahjong tehtiin toisen hylkäämästä tiilestä huutamalla, tämä hylkääjä maksaa muidenkin puolesta!

Jako voi poikkeuksellisesti päättyä niinkin, että kukaan ei voita; muuri loppuu kesken. Silloin kukaan ei saa eikä menetä pisteitä, ja jakovuoro vain siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Voittaja on se, joka kerää eniten pisteitä. Neljä erää ja yhteensä ehkä noin 22-28 jakoa riittävät yleensä ratkaisemaan, kuka on porukan paras strategi - tai ainakin kokenein, sillä taitavaksi pelaajaksi ei opi ihan ensimmäisenä iltana!

Aikaa kokonaiseen peliin kuluu rutinoituneilta pelaajilta 3-4 tuntia, aloittelijolta paljon enemmän. Voidaan myös sopia alunperin, että aikapulan vuoksi (tai kun pöytään on muita innokkaita jonottajia) pelataan vaikka vain ensimmäinen erä. Pelin luonne ei lyhentämisestä kärsi, mutta tilapäisten onnenpotkujen, tai katastrofien, vaikutus korostuu.