Mustekalat - taksonomiaa ja gastronomiaa

 




Kalmarit

Kalmarit ovat ruumiinmuodoltaan putkimaisempia ja pitkulaisempia kuin seepiat ja niiden evät ovat ruumiin pyrstöpäässä, antaen ruumiille jokseenkin tikkanuolimaisen muodon. Kuten tursailla, ei kalmareillakaan ole nilviäisten tunnuskerkillisestä kitiinikuoresta jälkeäkään. Ruumiista saa siis näppärän pussin, josta saa esimerkiksi yhden täkäläisen herkun, täytetyt kalmarit. Täytteeseen voi käyttää vaikka silputut lonkerot, jotka ovat siis nekin oivallista syötävää. Pää sen sijaan on roskistavaraa.

Tässäkin ryhmässä on yksi ylitse muiden, Loligo vulgaris eli 'yleinen kalmari', calamar. Se on ilman lonkeroitaan noin 25-35 cm pitkä otus, pitkälti vartaloa ja lyhyelti lonkeroita. Ruumiin putkimaisen muodon vuoksi siitä saa näppärästi kauniin säännöllisiä renkaita, jotka friteerattuina tunnetaan nimellä 'Calamares a la Romana'. Ihan yhtä näppäriä renkaita saa niistä lukuisista naapurilajeista, joita kaupoissa myös tarjotaan, milloin 'calamar'eina, milloin milläkin nimellä.

Tätä pienempiä kalmareita myydään nimellä calamarito tai chipiron. Nämä ovat usein pienempikokoisia L. vulgariksia, mutta voivat olla muuitakin kalmarilajeja. Ainakin patagoniankalmaria, L. gahi, olen nähnyt andalusialaisella valintamyymälän tiskillä oikein nimilapulla varustettuna.

Ja ettei asia kävisi liian yksinkertaiseksi: kun tilaat ravintolassa 'chipirones', et luultavasti saa kalmaria ollenkaan vaan jotain muuta. Yleensä noita seepia-luvussa mainittuja pikkuseepioita (Sepiolida), noin peukalon mittaisia ja kokonaisina friteerattuja. No, ei nimi mustekalaa pahenna.

Taksonomisesti kalmarit ovat näistä kolmesta ryhmästä hajanaisin. Kaupasta saa myös muita kuin Loliginidae-heimon kalmareita. Niitä nimitetaan usein kalmareiksi, mutta niillä on omiakin nimiä - joita ainakin täällä Espanjassa käytellään hyvin... luovasti. Kun ensimmäisen kerran näin kaupan tiskissä kalmarirenkaita, mutta ihan muulla nimilapulla varustettuina, kysyin myyjältä ovatko nuo kalmaria. Vastaus oli yksiselitteinen kyllä, vaikka lapussa luki anillas de pota (anilla on sormus tai rengas).

Esimerkiksi nimiryhmän pota, potón etc. alta löytyy suuri heimojen ja lajien runsaus. Ne syötävät kalmarit, jotka eivät kuulu Loligo-sukuun, löytyvät enimmäkseen naapurialalahkon heimosta Ommastrephidae ja ne jakaantuvat siellä varsin moneen sukuun. Myös yllämainittu pota voi tarkoittaa, ainakin kalatiskissä, melkein mitä tahansa Ommastrephidae -heimon elukkaa. Useimmiten kyseessä lienee joku Illex-sukuinen laji, esimerkiksi Illex coindetii. Sen virallinen(?) nimikin on Pota volador eli lentävä pota. Nimi tulee siitä, että pystyy tarvittaessa jopa hyppäämän vedenpinnan yläpuolelle.

Espanjalaisilla meribiologeilla taatusti on kalmarien espanjalaisista nimistä paljon täsmällisempi näkemys, mutta heiltä ei selvästikään kysytä.

Pienemmät kalmarit elävät valtavissa parvissa lämpimien vesien ylemmissä kerroksissa, ja ne ovat varsin 'satoisia', kasvaen täyteen kokoonsa puolestatosta - kahdessa vuodessa.

Teuthida -lahkosta löytyy varsinaisia jättiläisiä. Ne elävät varsin syvällä, alkaen useista sadoista metreistä ainakin noin kahteen kilometriin. Lajia Architeuthis dux nimitettiin aluksi, ja osittain vieläkin jättiläiskalmariksi, mutta suurempikin on löydetty: kolossikalmari Mesonychoteuthis hamiltoni. Lieneekin oikeampaa kutsua ensinmainittua tieteellisen nimensä mukaisesti herttuakalmariksi ja jättää jättiläiskalmari -nimitys koskemaan molempia, ynnä niiden oletettuja lähisukulaisia.

Jättiläiskalmarit

Elävänä niitä ei ihmisen käsiin ole joutunut vielä kertaakaan, johtuen siitä, että ne yksinkertaisesti kuolevat liian alhaisessa paineessa. Robottikameralla on kyllä kuvia saatu, jopa videokuvaa.

Kuvassa 'kolossi' on myös pitempi kuin 'herttua', mutta eräiden tutkijoiden mielestä jälkimmäinen kasvaa lonkeroineen pitemmäksi.

Toki löytyy kalmareista kääpiöitäkin. Vasta tämän vuosituhannen puolella löydetty Australiteuthis aldrichi jää alle kolmen sentin, ilman lyhyitä lonkeroitaan.

.