Mustekalat - taksonomiaa ja gastronomiaa

 




Hiukan elukkaoppia

Mitä mustekalat ovat?

-Ne ovat meressä asustavia lihaa syöviä nilviäisiä, joilla on lonkerot saalistusta ja liikkumista varten. Niiden koko vaihtelee suurissa rajoissa, muutamasta grammasta puoleen tonniin.

Niitä ei esiinny makeissa vesissä ja hyvin harvoin murtovedessä. Esimerkiski Itämeren altaasta niitä ei tapaa, mutta kylläkin ilmeisesti kaikkialla valtamerissä ja vähänkin suuremmissa sisämerissä.

Mustekalan ruumis koostuu vaipasta, päästä ja lonkeroista. Vaipan sisällä ovat sisäelimet, kuten mm. kidukset.

Lajeja on yli tuhat, ja niistä ainakin kymmenillä, ellei sadoilla, on taloudellista merkitystä. Uusia lajeja löydetään jatkuvasti lisää.

Pääjalkaisten taksonomiaa

eli eliöiden luokittelua evoluution luomiin ryhmiin sukupuihin. Nämä eliöiden sukupuut ovat kahden eri tieteenhaaran tuotteita. Systematiikka tutkii niitä yleisiä periaatteita, joilla eliöitä pitäisi luokitella. Taksonomia edustaa asian käytännöllistä puolta: systemaatikkojen kehittämiä periatteita noudattaen yritetään selvittää eliöiden "sukulaisuussuhteita".

Nythän on kysymys eläimistä, jotka kuuluvat ensiksikin pääjaksoon nilviäiset (Mollusca)ja toiseksi sen luokkaan pääjalkaiset (Cephalopoda). Nilviäisiä on kolmea porukkaa, joista ne kaksi muuta ovat meille tunnetumpia. Moni suomalainenkin aloittaa mielellään hyvän ravintola-aterian pikkupannullisella etanoita (yksikuoriset), ja tavallista Frutti di Mare -pizzaa ei oikein voi ajatellakaan ilman sini- tai muita simpukoita (kaksikuoriset).

Suomen kielen sana 'pääjalkainen' on harvinaisen suora käännös tuosta vastaavasta kreikan sanasta. Joissakin lähteissä 'kefalopodeista' käytetään suomennosta 'mustekalat', mutta ryhmän kuuluu toki muitakin.

Pääjalkaisten luokka koostuu nimittäin kolmesta alaluokasta, joista ensimmäistä, ammoniitteja (Ammonoidea), ei oikeastaan ole olemassakaan. Siis enää. Niitä löytyy vain fossiileina vanhoista merenpohjakerrostumista ja kuvina biologiankirjoista. Toinen ryhmä, helmiveneet (Nautioidea), sisältää sekin enimmäkseen muinaisia sukupuuttoon kuolleita lajeja, mutta kreationistien kiusaksi sieltä löytyy kuusi nykyistäkin lajia. Ihmisravinnoksi niitä ei käytetä, ainakaan suuremmassa määrin.

Pääasiallisin mielenkiintomme kohde on pääjalkaisten kolmas alaluokka Coleoidea. Sen varsin osuva suomenkielinen nimitys on 'nykymustekalat' tai tavallisemmin vain 'mustekalat'. Mutta tästä se nimisekoilu vasta alkaa! Eikä asia ole selvä tiedemiehillekään, sillä mustekalojen taksonomiasta on näköjään sielläkin varsin monta näkemystä. Toisaalta kaikkein pienimmät erot eri 'sukupuiden' välillä ovat tavallisen kokin/syöjän kannalta jo selkeästi ns. pilkun viilausta.

Mainituista alaluokista ammoniitit ja helmiveneet luetaan omaan ryhmäänsä nimeltä nelikiduksiset eli Tetrabranchiata kun taas mustekalat ovat kaksikiduksisia eli Dibranchiata

Oheisessa taulukossa noudatetaan taksonomisesti karkeaa keskiarvoa internetistä ym. lähteistä löytyneistä jaotteluista. Yleisesti syötävien lajien kohdalla taksonien ketju alaluokasta lajiin on yritetty esittää mahdollisimman täydellisesti. Toisaalta sellaiset lahkot, suvut etc. joissa ei ole syötäviä lajeja, on joko vain lueteltu tai jätetty kylmästi pois. Pääsyn taulukon oikeaan reunaan asti voi taata jokin muukin kiinnostava ominaisuus kuin syötävyys.

Täydellisyyteen ei ole edes pyritty, onhan nykään elävien mustekalalajien määrä jo toisella tuhannella. -Tämän tarkempaa arvoa on turha panna edes näkyviin, tekeväthän tutkijat ja systemaatikot yötä päivää tuloksekasta työtä tuon lukumäärän lisäämiseksi.

.